MUODONMUUTOKSIA JA MUINAISLELUJA - KULTTUURIT KOHTASIVAT TAIDEMUSEON TAITEIDEN YÖSSÄ
Lapinpojasta kuoriutui rocktähti. Kävyt, ulpukan kukinnot, kaarnan- ja tuohenpalat sekä pajunvitsat saivat uuden elämän leluina. Suurella hartaudella sananmukaisesti kieli keskellä suuta askarrellut kaarnalaivat ja käpyhirvet päätyivät varmasti monessa kodissa lelulaatikon asemasta kunniapaikalle kirjahyllyyn. Pohjolan voimaeläin, poro, vartioi tapahtumaa.
Meilahden taidemuseon taiteiden yö oli Helsingin juhlaviikkojen historian parhaimmistoa. Taiteiden yön kulttuuritarjonta nousi Myytti-näyttelyn sisällöstä. Idea sukelluksesta suomalaiseen myyttiseen mielenmaisemaan on peräisin Japanista, sillä näyttely on syntynyt vaihtonäyttelynä museossa kesällä 2000 olleen japanilaisen zen-mestari Sesshun näyttelylle.
Myytti on vapaasti selitettynä satu tai taru, jonka tehtävänä on selittää ihmismielelle käsittämättömiä asioita kuten maailman syntyä, kuolemaa, sairauksia ja luonnonilmiöitä. Modernin luonnontieteen tarjoamat selitykset ovat antaneet myyteille toisen funktion. Nykyajan ihmiselle myytit ovat arvokasta kulttuurihistoriallista perintöä, jonka perusideat ovat hämmästyttävän yhtenevät eri maantieteellisillä kulttuurialueilla.
Taidemuseon näyttelyn alaotsikossa puhutaan matkasta. Näyttely kutsuu kävijöitä matkalle paitsi suomalaiseen mielenmaisemaan myös matkalle omaan sisäiseen maailmaan ja kansalliseen identiteettiin. Taiteiden yönä tarjoutui tilaisuus todistaa myös vanhan ja uuden, suomalaisen ja monikansallisen kulttuurin kohtaamista.
Kaarnalaivoja ja käpyhirviä
Taiteiden yön tarjontaa oli pyritty suuntaamaan yhä enemmän lapsille. Taidemuseon työpajassa sai ohjaajien avustamana askarrella perinteisiä vanhanajan leluja luonnonmateriaaleista. Illan kuluessa kaarnan- ja tuohenpalat, kävyt ja ulpukankukinnot hupenivat isoista pahvilaatikoista ja museovieraat poistuivat puristaen ylpeinä käpyhirviä, kaarnalaivoja ja ulpukkapossuja. Näky olisi saanut monikansalliset leluvalmistajat huolestuneeksi. Lelujen valmistuksessa aistittavissa ollut keskittyneisyyden aste puolestaan olisi ollut harvinaista koettavaa ala-asteen opettajille.
Kaarna on pehmeä materiaali ja sen veistämisen pitäisi olla aloittelijallekin helppoa. Puukko pysyi hyvin monen reilu kymmenvuotiaan pojan kädessä, mutta pienempien lasten kaarnalaivat syntyivät äidin tai isän avustuksella. Kokemus lienee monille nuorille vanhemmillekin uusi, sillä sodan jälkeen syntyneiden sukupolvien lapsuusleikkeihin eivät nämä perinnelelut ole kovin usein enää kuuluneet.
”Elvis-Väinämöinen”
Näyttelyn hätkähdyttävimpiä töitä ovat nykytaiteilijoiden uudet tulkinnat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheista. Näyttelyn tunnuskuvaksi on valittu taiteilija Markku Laakson Sammon puolustus, jossa rikkauden lähdettä, sampoa, on viemässä pois Pohjolan väeltä monikansallinen viihdekuningas, Elvis.
Elvis oli Enontekiössä vuonna 1970 syntyneen lappalaispojan Markku Laakson suuri lapsuuden ajan idoli. Laakson maalauksiin Elvis siirtyi taitelijan Turussa poteman koti-ikävän myötä. Silloin syntyi ensimmäinen monikansallista kulttuuria ja suomalaista myyttistä todellisuutta kuvaava maalaus Lapin poika ja Elvis, jossa nämä kahden eri maailman edustajat katselevat toisiaan lähietäisyydeltä Lapin maisemassa.Taidemuseossa on nähtävänä myös maalaus nimeltä Tango, jossa Elvis tanssittaa kansallispukuista Suomi-neitoa.
Lapinpuku ja Love me Tender
Taidemuseon taiteiden yö huipentui Markku Laakson performanssiin, jossa hän tarjosi yleisön nähtäväksi persoonansa molemmat puolet ja muuttui joikaavasta Lapin pojasta rokkaavaksi Elvikseksi.
Lapinpukuinen Laakso kiersi näyttelyn laulaen lapsuudessaan oppimiaan joikuja. Lapin jätkän varjona perässä kulki sarvipäinen poro, joka oli ajoittain varastaa koko shown. Rumpuna oli shamaanirummun sijaan moderni orkesterirumpu.
Omien maalaustensa edessä Laakson lapinpuvun alta paljastui Elvis, joka viihdytti yleisöä usealla Rock-kuninkaan kuolemattomalla kappaleella. Naiset eivät pyörtyilleet eikä yleisö kiljunut, mutta esitys päättyi kuninkaan kädenojennuksiin yleisölle ja lopulta rumpalin kuulutukseen : Elvis has left the building, Elvis on poistunut rakennuksesta.
Performanssin mystisin osa jäi poron harteille. Elviksen lämpölamppujen loisteessa poro riisui taljansa ja paljasti kultabikinien verhoilevat pehmeät muotonsa mutta säilytti loppuun asti jäntevät sarvensa – valmiina puolustamaan isäntäänsä liian innokkailta ihailijoilta.
